Muistatko vanhan sanonnan: "Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen"? Kun on vuosien saatossa saanut olla mukana tuhansien ihmisten elämäntapamuutosprojekteissa ja saanut aitiopaikalla seurata vaihtelevaa menestystä, niin tämän saman ajatelman sisäistäminen ja ennen kaikkea toteuttaminen tuntuu yhdistävän niitä, jotka saavat oman projektinsa menestyksellä maaliin.

Aivan kuten autolla matkaan lähtiessä, jos haluaa päästä Jyväskylään, matkantekoa helpottaa kummasti jos tiedetään, että olemmeko lähtötilanteessa Kittilässä vai Tampereella.

“Jos haluaa päästä Jyväskylään, matkantekoa helpottaa kummasti jos tiedetään, että olemmeko lähtötilanteessa Kittilässä vai Tampereella.”

Tosiasioiden tunnustamista yhdistää kaksi kivuliasta ja vaikeaa seikkaa

Ensinnäkin, tosiasiat ovat objektiivisia faktoja ja ihmisen elämä taas päinvastoin subjektiivinen kokemus. Se, miltä jokin asia meistä tuntuu tai miten me uskomme asioiden olevan voi joskus olla hyvin vahvasti ristiriidassa asioiden tosiasiallisen tilan kanssa. Eli saatamme olla monesta asiasta hyvin väärässä vaikka meillä olisikin tunne, että olemme 100% varmuudella oikeassa.

Toisekseen, tosiasioiden tunnustaminen voi joskus tehdä kipeää ja siksi sitä vältellään viimeiseen asti. Usein siksi, että edestämme voi paljastua aikamoinen muutostyön savotta, johon juuri nyt ei mitenkään olisi aikaa eikä energiaa ryhtyä. Monesti hieman paradoksaalisesti tutuksi tullut ja normiarjeksi muodostunut kärsimystila (väsymys, selkäkivut, madaltunut kyky liikkua, arjen jaksaminen, jne) on helpompi sietää kuin vaadittava muutostyö vaikka edessä siintävä palkinto olisikin mitä parhain.

tosiasioiden tunnustaminen käytännössä

Mitä tosiasioiden tunnustamisella sitten tarkoitetaan? Jotta teksti ei olisi pelkkää sananhelinää, otetaan muutama ihan konkreettinen esimerkki, joihin olemme törmänneet vuosien saatossa.

"Kyllä mä aika fiksusti syön, sopivasti mutta en liikaa, sellasta kaikenlaista monipuolista perusruokaa ja mielestäni vissiin aika säännöllisesti."

Tämä lause saattaa osua oikeaan tai sitten mennän metsään niin, että lepikko raikuu. Tämä siksi, että kuvaukset "monipuolinen", "kotiruoka", "fiksu" ja "säännöllinen" saattavat tarkoittaa mitä tahansa maan ja taivaan väliltä.

Nämä kun ovat kaikki hyvin suhteellisia käsitteitä ja esimerkiksi kotiruoka riippuu paljon siitä millaista ruokaa teillä on kotona aina syöty. Säännöllisyys voi olla kaikkea 2-6 ateriaa päivässä, fiksu tarkoittaa eri asiaa kilpatapaurheilijalle ja penkkiurheilijalle ja monipuolisuuteen vaikuttaa samoin elämän aikana muodostuneet tottumukset.

Välillä törmää ihmisiin, jotka ovat syöneet kilpaurheiluvuosina uber-tarkasti ja nyt kun siitä on vähän joustettu niin voi tuntua, että syödään "ihan päin seiniä" vaikka vieläkin ollaan helposti kiitettävän puolella. Myös kiire, stressi, matka- ja vuorotyö ja moni muu seikka voi aiheuttaa suurta vaihtelua päivittäisen energiansaannin määrään ja laatuun.

"Kyllä mä aika kovaa treenaan ja muutenkin liikun sillain säännöllisesti"

Monesti ihminen, joka käy kolmesti viikossa tekemässä salitreenin mutta muu aika kuluu työtuolissa ja kotisohvalla ja liikkuminen tapahtuu omalla autolla ovelta ovelle, voi kokea itsensä aktiiviseksi ihmiseksi kuitenkaan olematta sitä.

Sitten taas päinvastaisesti ihminen, joka pyöräilee töihin ja takaisin, heittää koiran kanssa kaksi lenkkiä päivittäin mutta ei käy trendikkäästi kuntosalilla voi kokea olevansa ei-liikunnallinen ja ei-aktiivinen, vaikka totuus onkin ihan muuta.

Sitten myös treenaamisen kovuus - eli riittävän raskas, jotta kehitystä tapahtuu - on hyvin suhteellinen käsite. Monesti salitreenistä on huomattu puuttuvan sellainen johdonmukainen punainen lanka ja ihan se viimeinen puristus ja siksi salilla kulutetulle ajalle ei synny kauheasti vastinetta.

"Kyllähän mä pitäisin itestäni huolta mutta ei mulla ole aikaa!"

Tämä on näistä erilaisista ajatusvinoumista ehkä yleisin ja samalla vaikein huomata. Trust me, olen kahden osakeyhtiön toimitusjohtaja, keikkatyötä tekevä kiireinen perheenisä, minä todellakin tiedän sen tunteen kun olet 110% vakuuttunut, että "aikaa ei yksinkertaisesti ole". Tietysti joskus näin onkin ja jos terveys on lähtenyt luiskaan niin silloin sitä aikaa on pakko ruveta järjestämään, ennen kuin seurauksista joutuu maksamaan liian kovaa hintaa.

Mutta hyvin usein tosiasiat tunnustamalla ollaan päädytty sellaiseen johtopäätökseen, että aika todetaan olevan maailman tasa-arvoisin valuutta ja meillä kaikilla on sitä 24 tuntia vuorokaudessa. Me vain käytämme sitä eri tavalla. Osa käyttää itsestään huolehtimiseen, osa telkkarin katseluun, osa pitkiin työpäiviin ja niin edelleen ja näitä tosiasioita vasten pitää sitten ruveta tekemään tarvittavaa muutostyötä.

“Aika on maailman tasa-arvoisin valuutta ja meillä kaikilla on sitä 24 tuntia vuorokaudessa. Me vain käytämme sitä eri tavalla. ”

"En mä ole väsynyt eikä tätä stressiä nyt niin hirveästi ole..."

Ohboy. Minusta löytyy pitkin internetiä kuvia ajoilta jolloin tuo lause oli minun päivittäinen mantrani mutta kilometrin päähänkin näkee, että kynttilä on jo tovin palanut molemmista päistä ja vähän keskeltäkin.

Minut on onneksi pelastanut se, että näen päivittäin työni puolesta mitä ihmiselle käy kun henkinen ja fyysinen jaksaminen antaa periksi. Se ei ole kivaa katseltavaa se.

Väsymyksen ongelma on se, että kun siitä ruohosta sinun potkurissasi tulee ns. uusi normaali niin sinä et kunnolla edes tajua miten väsynyt olet kun edellisestä virkeästä aamuherätyksestä ja energisesti viikosta on kulunut kuukausia tai pahimmassa tapauksessa vuosia.

Tunnusta tosiasiat rohkeasti - vaikka se tuntuisi vaikealta

Tässä muutama esimerkki siitä miten joskus se miltä meistä tuntuu ja se miten asiat oikeasti ovat voivat olla tosi pahasti ristiriidassa. Ja silloin on vaarana se, että muutostyötä lähdetään tekemään ihan vääristä asioista, ihan väärällä tavalla ja ihan väärään aikaan.

Mutta oma tila kohenee parhaiten kun raakarehellisesti pystyy katsomaan omaa tilannettaan silmiin ja toteamaan miten tilanne ihan oikeasti on. Joskus edessä oleva työmäärä saattaa kuulostaa niin suurelta, että paperipussi pitää kaivaa hengityssuojaimeksi. Mutta let me tell you this: vaikka tulosten saavuttaminen ja työn tekeminen tulisikin viemään pitkään ja vaatimaan hikipankissa suurta saldoa niin se on silti paras, lyhin ja nopein tie kohti energisempää ja hyvinvoivaa sinua.

Eli ei muuta kuin rohkeasti tosiasioita tunnustamaan. Helppoa ei ole, tiedän sen omastakin kokemuksesta mutta aina voidaan kysyä, että mitä muita vaihtoehtoja meillä on? :)

Tsemppiä arkeesi!

Valmennusterveisin,